Kuinkakohan monta kertaa olen katsellut elokuvaa tai tv-sarjaa ja päätynyt ajattelemaan jotain muuta kuin tarinaa itseään... Lukemattomia. Kuinkakohan monta kertaa olen lukenut kirjaa ja huomannut yhtäkkiä miettiväni noin yleensä kirjan inspiroimana elämää ja yksityiskohtia, jotka kirja syystä tai toisesta nosti esiin pienessä mielessäni...

Kuten sanottu, lukemattomia.

Olen tällä viikolla tenttilukemisten taustalla katsellut Sinkkuelämää-sarjaa alusta. Sarjassa on 6 tuotantokautta, jaksoja on Wikipedian mukaan 94. Ja sitä ajatusten tulvaa! Viime viikolla taas luin Sofi Oksasen Baby Janea, kirjaa jonka luin ensimmäisen kerran aurinkoisena pyykkipäivänä keväällä 2009, enkä pystynyt loppupäivänä orientoitumaan tenttimateriaaliin, kun mielessäni pyöri vain fiktiivinen Piki ja hänen todelliset vastineensa, sekä sairaus joka heitä yhdistää. Idea tästä blogista alkoi muodostua.

Sanotaan, että yksi mielenterveyden kriteeri on kyky erottaa fiktio faktasta, todellisuus kuvitelmasta - onko taide siis hulluutta, elokuvat kirjat tv-sarjat runot teatteri sun muut, kun sen päätarkoituksena on hämärtää fiktion ja todellisuuden rajaa, muistuttaa kokijaa siitä, miten kuviteltu on oikeastaan vain kaiku todellisuudesta, sen ehkä vain hieman muunneltu peilikuva? Ehkä, ehkä ei, eikä sillä oikeastaan ole väliäkään: tässä sitä ollaan, tavoitteena pohdiskella maailman menoa, ihmisiä ja ihmissuhteita, kaikkea mahdollista, fiktion inspiroimana. Olkaamme hulluja yhdessä ja kohdelkaamme fiktion tuotteita hetken faktana.

Tämä hullu on kahdenkymmenen vuoden paremmalla puolella jo oleva yliopisto-opiskelija. Nainen, yllätys yllätys. Persoonana aikamoinen säheltäjä/"hallittu kaaos", mutta toivottavasti sellainen, joka aiheuttaa enemmän naururyppyjä kuin harmaita hiuksia. Huumorintajuinen? Ehkä. Kirjoitustaitoinen? Jäänee nähtäväksi.

Jännittävää, saas nähdä mitä tästä oikein tuleekaan....